Metsästyskulttuuri Juuan kunnassa on aina elänyt vahvana ja alueella toimiikin useita aktiivisia metsästysseuroja. Myös metsästyskoiria kunnan alueelta löytyy paljon, koiria kasvatetaan ja niillä metsästetään ja osallistutaan koetoimintaan. Toimintaan on saatu mukaan myös joitain nuoria ja naisten määrä on myöskin hieman lisääntynyt. Metsästäjien keski-iän kasvaminen on kuitenkin täälläkin tosiasia.
Lasten ja nuorten kannustaminen mukaan metsästys- ja erätoimintaan on koettu tärkeäksi myös Juuassa. Tätä asiaa tukemaan päätettiin järjestää eräkoiratapahtuma, jossa nuoret pääsisivät tutustumaan koiriin ja niiden käyttöön metsästyksessä. Tapahtuman järjestäjänä toimi Lions Club Juuka ja sen ideoijana yhdistyksen presidentti Arja Nevalainen, ajokoiraharrastaja itsekin. Eräkoiratapahtuman tavoitteena oli myös tehdä yhdistyksen toimintaa tunnetuksi. Paikallinen Salonkylän Metsästysseura tarjosi metsästysmajansa tapahtuman pitopaikaksi. LC-Juuan aktiiviset jäsenet, Salonkylän Metsästysseura ja koirien omistajat olivat mukana talkootyössä ja päivän ohjelma saatiinkin helposti kasaan.
Tapahtumaan osallistui 9 lasta, iältään 4-12 vuotta. Pienimmät lapsista olivat tapahtumassa yhdessä vanhempansa kanssa. Kun kaikki järjestäjät, koirien omistajat ja osallistujat lasketaan, tapahtumaan osallistui noin 30 henkilöä. Tunnelma päivän aikana oli rento ja päivän ohjelma oli suunniteltu niin että pienimmätkin jaksoivat osallistua väsymättä.
Tapahtuma aloitettiin tervetulotoivotuksilla. Pirjo Halonen kertoi LC-Juuan toiminnasta ja nuoriin suuntautuvasta avustustoiminnasta. LC-Juuka järjestää vuosittain hirvenmetsästyksen, josta saatu hirvi myydään huutokaupalla ja saadut varat on suunnattu koululaisten stipendeihin. LC-Juualla on myös kummilapsia Sri Lankassa. Heidän koulunkäyntiään avustetaan vuosittain. Salonkylän Metsästysseuran sihteeri Minna Puuronen kertoi metsästysseuran osallistuvan mielellään nuorten tapahtumiin kuten nyt antamalla metsästysmajan käyttöön. Metsästysseuran väki oli lämmittänyt majan ja huolehti että takassa paloi kodikas valkea koko ajan.
Seuraavana oli vuorossa labradorinnoutaja Oonan ja Sanna Turusen esittämää ohjelmalla. Oona valitsi saavista numeroidun tennispallon, ja jokainen lapsi kerrallaan sai käydä hakemassa taululta numeron osoittaman kuvan. Kuvissa oli eri metsästyskoirarotuja, koiraharrastuksia sekä koirien hoito- ja koulutusvälineitä. Lapset saivat miettiä yhdessä mitä kuvissa oli, ja vieraammat rodut ja esineet tuumailtiin aikuisten avustuksella. Sanna kertoi myös Oonan työstä, eli metsästysharrastuksen lisäksi Oona toimii Sannan työparina vanhusten hoitokodilla. He ovat suorittaneet Hyve-koulutuksen (Hyvinvoinnin tuottaminen eläinten avulla) jota hyödyntäen Oona piristää myös ikääntyneiden asukkaiden päiviä. Sanna kertoi, että metsästys on hyvä vastapaino Oonalle töiden jälkeen, koira saa siinä fyysistä aktiviteettia ja toteuttaa viettejään. Oonaa käytetään sorsa- ja kyyhkymetsällä.
Seuraavaksi lapset pääsivät metsästysmajan pihalle, jossa otettiin esittelyyn muita metsästyskoirarotuja. Vuorollaan esittäytyivät suomenajokoira, venäjänajokoira, amerikankettukoira, suomenpystykorva, karjalankarhukoira, jämtlanninpystykorva ja itä-siperian laika. Koirien omistajat kertoivat koirista ja niiden luonteesta sekä mitä niillä metsästetään. Lapset pääsivät tutustumaan koiriin rapsutellen ja kysellen niistä lisää. Koirat oli valittu todella onnistuneesti, kaikki olivat sosiaalisia ja toistensa kanssa toimeen tulevia. Rähinöitä ja murinoita ei tässä päivässä kuultu, kuten ei lasten keskellä pidäkään. Ulkona viihdyttiin hyvin ja koiriin tutustumiselle varattiin lapsille reilusti aikaa. Samalla paisteltiin makkaraa ja tarjolla oli mehua ja kahvia.
Vatsat täynnä siirryttiin sisätiloihin jatkamaan. Minna Väisäsen johdolla siirryttiin seuraavaksi tutustumaan koiran tutkapantaan. Lapset saivat katseltavakseen erilaisia tutkapantoja ja tietokoneen ruudulta katseltiin Trackerin jälkipeleistä, millaista viivaa ajokoiran ja hirvikoiran työskentelystä metsässä näytölle piirtyy. Katseltiin myös mitä tietoja tutkapanta kertoo, eli haukkujen määrää ja koiran kulkunopeutta. Osalle lapsista tutkapanta oli tutumpi, osa pääsi tutustumaan siihen ensimmäistä kertaa. Tietokoneelta katseltiin samalla myös muutama lyhyt video, toinen ajokoiran jänisajosta ja toinen hirvikoiran haukusta. Samalla lapsille kerrottiin kyseisistä metsästysmuodoista ja aikuisten kesken näistä heräsi keskusteluakin.
Muita keskustelun aiheita olivat metsästyskoiran ruokinta ja koulutus. Tietoa jaettiin yksinkertaistetusti niin että lapset pystyivät asioita ymmärtämään ja jaksoivat kuunnella. Aikuisten kesken syntyi näistäkin monta keskustelua, jota lapset kuuntelivat kiinnostuneina. Vain muutamalla lapsella oli omia koiria, joten heille tuli varmastikin paljon uutta tietoa asioista.
Koko tapahtuman ajan metsästysmajan piha-alueella oli neljän rastin pituinen rata, jonka lapset päivän pidetyillä tauoilla kiersivät. Rasteilla oli riistaeläinten tunnistustehtäviä ja kysymyksiä päivän aiheista. Päivän lopuksi kaikki lapset palkittiin pokaalein ja diplomein tapahtumaan osallistumisesta. Tapahtuma kesti kaikkiaan neljä tuntia. Sää suosi meitä ollen syksyisen raikas mutta poutainen, joten lapset viihtyivät ulkona hyvin ja kaikki suunnitellut tehtävät saatiin käytyä läpi. Lapsilta kerätyn palautteen mukaan kaikkien osallistujien mielestä tapahtuma oli mukava. Päivän mukavimmiksi asioiksi suurin osa lapsista nimesi paikalla olleet koirat sekä tarjottavat ruuat ja herkut. Muutama lapsista piti päivän parhaana antina metsästyskoirista ja metsästyksestä saatua tietoa.
Toivottavasti tällainen tapahtuma osaltaan kannustaa osallistuneita lapsia eräharrastuksen pariin jatkossakin. Kannustamme järjestämään vastaavia tapahtumia ympäri maata. Jaetaan meillä aikuisilla harrastajilla olevaa tietoa nuoremmillekin, ehkä tartutamme eränkäynnin ja metsästyskoirien kanssa harrastamisen kipinää muutamiin uusiinkin harrastajiin. Omasta puolestani kiitokset talkoissa mukana olleille, oli ilo osallistua tällaiseen tapahtumaan!
Kuvat Sanna Turunen, Minna Väisänen
Teksti Arja Nevalainen, Minna Väisänen